Dispergointiaineet: Kuten natriumlignosulfonaatti ja alkyylifenolietoksylaatit; käytetään parantamaan biosidin dispergoituvuutta veteen ja estämään vaikuttavien aineosien laskeutumista tai agglomeroitumista.
Kelatointiaineet: Kuten EDTA ja aminotrimetyleenifosfonihappo (ATMP); käytetään metalli-ionien (esim. kalsiumin ja magnesiumin) eristämiseen veteen, mikä vähentää niiden negatiivista vaikutusta vaikuttaviin ainesosiin ja parantaa biosidistabiilisuutta.
pH:n säätimet: Kuten rikkihappo ja natriumhydroksidi; käytetään biosidijärjestelmän pH:n säätämiseen optimaaliselle alueelle varmistaen vaikuttavien ainesosien aktiivisuuden (esim. natriumhypokloriitilla on huippuaktiivisuus pH:ssa 8–10).
Stabilointiaineet: Kuten propyleeniglykoli ja glykolieetterit; käytetään pidentämään biosidin säilyvyyttä ja estämään aktiivisten aineosien hajoamista.
